Teimme matkan Pariisin 15.-20. toukokuuta. Sunnuntaina kohteenamme oli Giverny ja Claude Monetin puutarha. Matka oli yllätyksellinen, junamme tyhjennettiin väliasemalla ja matkan piti jatkua bussilla. Paikalle tuli yksi bussi ja siihen pyrki ainakin 160 matkustajaa, siihen ei suomalaiset kyynärpäät yltäneet. Odotellessa selvisi syykin junamatkan keskeytykseen - pommiuhka Vernon rautatieasemalla. Matkamme jatkui japanilaisen pariskunnan kanssa taksilla. Taksin käyttö Ranskassa on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.
Olen aina ihaillut taidemaalari, impressionisti Claude Monetin taidetta ja puutarhaohjelmissa sekä netissä tututuksi tullutta taitelijan innoituksen lähdettä ja hänen lukuisten töittensä aiheena ollutta puutarhaa. Monet eli köyhissä olosuhteissa, mutta saavutettuaan taloudellista menestystä ja kuuluisuutta vuoden 1889 näyttelyssä hän osti vuonna 1890 talon Givernystä ja palkkasi sinne kuusi puutarhuria. Myöhemmin hän laajensi tonttia naapurilta ostetulla suotilkulla, johon rakennettiin hänen maalauksistaan kuuluisaksi tullut itämainen vesipuutarha.
Claude Monet maalasi useita sarjoja samasta aiheesta eri vuorokaudenaikoina. Niissä korostui impressionismille tyypillinen piirre: valojen, varjojen ja värien huolellinen sommittelu.
Toukokuun puolivälissä viimeiset kevään sipulikukat vielä kukkivat, mutta alkukesän kukkijat: puut, alppiruusut, kurjenmiekat ja ruusut olivat parhaimmillaan.
Aloitimme kierroksemme vesipuuturhasta. Polut ja sillat johdattivat meidät ihmeelliseen maailmaan.
Vehreyttä ja kosteikon vehmautta.
Bambumetsää
Kukkivia puita ja pensaita, sekä ihmisiä satamäärin.
Värien kontrastit - minäkin haluan punalehtisen puun puutarhaan.
Lammet ja ne kuuluisat lumpeikot - valon, varjojen ja värien leikkiä.
Lumpeet ja veden pinta innoittavat...
Lumpeetkin jo kukkivat.
Ja ne sillat, joilla lähes jokainen kulkija kuvautti itsensä.
Iirikset eli kurjenmiekat
Pionit aloittelivat kukintaansa
Ruusuportit
Kurjenmiekat ja ukonlaukat
Puutarhassa täytyy olla myös puita
Kaarikäytävä
